Vapaus maailmassa merkitsee kykyä tyydyttää halujaan ja toteuttaa haaveitaan. Vapauteni on sitä mittavampaa, mitä enemmän mahdollisuuksia ja resursseja minulla on suhteessa toiveisiini. Suhteessa toiveisiini: vähäisemmät toiveet laajentavat aitoa, käyttökelpoista vapautta yhtä tehokkaasti kuin lisääntyvät edellytykset toiveiden toteuttamiseen. Mahdollisuudet toimiin ja hankintoihin, jotka eivät minua kiinnosta, lisäävät vapauttani vain teoreettisesti.

Maailmallisessa vapaudessa voidaan erottaa negatiivinen ja positiivinen puoli (Berlin). Negatiivinen vapaus on vapautta esteistä ja rajoitteista, esimerkiksi sorrosta tai pelosta. Positiivinen vapaus taas on resursseja, joilla ihminen voi toteuttaa itseään ja tavoitella päämääriään. Raha on tärkeä positiivista vapautta luova tekijä.

Eteeni avautuu mahdollisuuksien avaruus, ja laaja avaruus merkitsee laajaa vapauden piiriä. Tätä ei pidä väheksyä. Olenhan osa maailmaa ja näen tehtäväkseni asemani turvaamisen ja parantamisen.

Mutta vapaus ei ole pelkästään mahdollisuuksien avaruutta. Se on myös vapautta maailmasta. Ilman vapautta maailmasta elämä on pientä, rajoittunutta.

Vapaus maailmasta tarkoittaa kykyä havainnoida maailmaa arvioimatta sen tapahtumia hyviksi tai pahoiksi. On ikävää, jos mieleni on niin täysin maailman pauloissa, että en kykene tarkastelemaan sitä ilman hyväksyviä tai hylkääviä tuomioita (stoalaiset, Krishnamurti). Vapaus maailmasta on asenne ja mielentila, jossa mikä tahansa käy.

Vapaus maailmasta ei merkitse pelkästään niin sanotun ulkoisen maailman asioiden intressitöntä, arvoarvioihin sitoutumatonta havainnointia. Se koskee myös sisäistä maailmaani, eli omia kokemuksiani, muistojani ja odotuksiani. Juuri täällä vapaus on vaikeimmillaan. On vaikeaa havainnoida omia mielenliikkeitään ottamatta niihin kantaa. Miltei väistämättä tulee joko kiittäneeksi tai hyljänneeksi.

Vapaus maailmasta on ehkä korkeimmillaan tilassa, jossa ei ajattele mitään erityistä vaan ainoastaan aistii ja on tietoinen aistimisestaan. Ihmisen ajattelu on lähes poikkeuksetta jollain tapaa intressisidonnaista: se hakee ratkaisua tavoitteiden saavuttamisen tiellä oleviin pulmiin. Mikä tahansa ei todellakaan ajattelulle käy, vaan se vaatii tai toivoo aivan tiettyjä maailman asiaintiloja.

Vapaus maailmasta ei voi syntyä siten, että haluan ja tahdon olla vapaa, sillä tahtominen on nimenomaan se side, joka yhdistää minut maailmaan. Vain ihminen, joka on päästänyt irti tahdostaan, voi olla vapaa maailmasta. Tahtominenhan perustuu arvioinnille ja kannanotolle. Vapaus maailmasta taas on arvoista irrottautumista.

Vapaus on resignaatiota (Eckhart, Schopenhauer). Siihen kuuluu rauha ja primitiivinen ilo, jonka synnyttää otteen hellittäminen, arvioinnin taakan pudottaminen.

Vapaus maailmasta voidaan ymmärtää myös ajan ja avaruuden muodostaman maailman häviämiseksi, aivan kuten vapaus pelosta on pelon häviämistä. Silloin se ei ole egon vapaata suhdetta maailmaan vaan egon ja sitä vastaavan todellisuuden loppua.

Teoreettisesti ajatellen vapaus maailmasta on ulkoisen todellisuuden kieltämistä, objektivismin syrjäytymistä, antirealismia. Samalla se on sisäisten todellisuuksien negaatiota, antisubjektivismia. Ei ole mitään ulkoista eikä mitään sisäistä.