Kumpulan vehreä, paratiisimainen maauimala Helsingissä torstaina 12.6. 2008 kello 10. Kesäinen päivä kirkkaan taivaan alla.

Uimala on monessa mielessä filosofinen kokemus. Tämä tarkoittaa, että se on otollinen paikka viisaudelle ja viisauden edistämiselle.

Uimalassa kerääntyvät konkreettisesti ja havainnollisesti yhteen antiikin kreikkalaisten neljä peruselementtiä: vesi, maa, tuli ja ilma. Aurinko yläpuolella, vesi sen alla. Ihminen kävelee maan kamaralla ja tuntee ilman liikkeet. Hän on nelikon risteyksessä. Tämä nelikko on elämän edellytys. Uimalassa elämän edellytykset tiivistyvät yhteen. Tätä sietää mietiskellä.

Uimalassa ihminen ei ponnistele turhien maailmallisten päämäärien eteen. Huolet ovat toisaalla. Kunhan on ja polskuttelee.

Ihminen tuntee primitiivistä olemassaolon iloa. Hän on tässä nyt. Hän nauttii parhaaseen epikurolaiseen tyyliin.

Uimalan vesi on oseaaninen tunne. Ihminen kokee sen universumiin sulautumisen muodoksi. Vedessä ihminen on vähemmän yksilö kuin maan pinnalla.

Uiminen puhdistaa mieltä turhista ajatuksista ja tunteista. Samalla se edistää ruumiin terveyttä.

Uimalassa kaikki ovat yhdenveroisia. Puolialastomat eivät ole toistensa ylä- eivätkä alapuolella. Rooman keisari ja Venäjän tsaari eivät olisi koskaan uskaltautuneet tänne. Uimala on erinomainen muistutus siitä, että sosiaaliseen asemaan perustuvat arvoerottelut ovat ihmisten omaa keksintöä, eikä niitä kannata ottaa kovin vakavasti. Diogenes olisi viihtynyt uimalassa.

Varsinkin uimalan saunassa vallitsee välitön, konstailematon henki. Jokaisella on oikeus puhua tai olla puhumatta. Voi puhua kenelle tahansa melkein mistä tahansa; ja kenellä tahansa saattaa olla jotain lisättävää maailmanymmärrykseemme.