Ruumiin puhtauden tavoin mielen puhtaus edistää terveyttä. Käsiin tarttunut lika voi myös tuntua jo itsessään pahalta, ja sama koskee mielen likaa. Mielen lika ei ainoastaan edistä sairautta vaan on sairautta.

Sydämen puhtaus ja omantunnon puhtaus ovat osa mielen puhtautta. Sydämen puhtaus tarkoittaa, että toimintani motiiveissa ei ole mitään piiloteltavaa eli hävettävää. Voin puhua niistä avoimesti. Kuten esimerkiksi Seneca on todennut, mielenrauhan näkökulmasta ei ole hyvä, jos on koko ajan pelättävä luontonsa paljastumista. Silloin on oltava jatkuvasti varuillaan. Omantunnon puhtaus merkitsee, etten ole syyllistynyt vääryyksiin suhteissani ihmislajin edustajiin tai muuhun elonkehään. Omantunnon lika on syyllisyyttä. Sydämen ja omantunnon tahrautumisen muodot ovat yhtä moninaisia kuin ihmisen halut ja niiden kiihottamat passiot. Pahimmat viholliset lienevät yleensä nautinnon, rahan, ihailun, maineen ja vallan himo.

Mielen puhtaus on kuitenkin myös ajatusten puhtautta.

Ajatusten likaa on esimerkiksi se kun päässäni soi yhdentekevä musiikkikappale, jonka olen sattumoisin kuullut. Tekniikka-avusteinen kuvien, äänien ja tekstien välitys edistää likaantumista. Antti Hyryn kirjassa mies avaa radion, sieltä tulee pari mainosta ja uutista ja rätinää. Radio suljetaan. Myös markkinamieliala on vaarallista. Markkinoilla ihmiselle tyrkytetään likaakin. Lika leviää ja tarttuu. Kokemusmaailmaan tunkee asioita, jotka rikkovat ihmisen suhteen siihen, mikä on tärkeää. Ihminen menettää kosketuksensa välittömästi annettuun kokemukseen ja ajatuksiin, joita siihen liittyy.

Epiktetos, Seneca ja monet muut ovat sanoneet, että ihminen ei mielellään anna ruumistaan muiden käyttöön, mutta näyttää silti olevan halukas tarjoamaan mieltään ties mihin tarkoituksiin. Hän joutuu sosiaalisen ja julkisen temmellyskentäksi.

Ihmisellä on suuntautuminen, joka lienee osittain synnynnäinen. Jos tähän virtaan sekoittuu vieraita aineksia, ihminen saattaa harhautua.

Ajatusten lika tekee minusta itselleni vieraan. Mutta luonnolleni vieras vaikute ei ole aina likaa. Lika on vaikutetta, jota en kykene käyttämään luontoni kehittymiseen.

Lian vaikutuksesta en etene omalakisesti. Syrjäydyn kurssiltani ja alan heittelehtiä. Ajatusten puhtauden varjelu kumpuaa itsesäilytysvaistosta.

Ajatusten likaantuminen aiheuttaa rauhattomuutta. Rauha tarkoittaa, että vieraat mielteet eivät häiritse.

Likaa on se kun mielessäni velloo tiettyjä ajatuksia tahtoni vastaisesti. Lika ei siis ole vain informaatiotekniikan ja markkinoiden seuralainen, vaan sitä on ollut varmasti siitä lähtien kun ihminen alkoi ajatella. Näen selvästi ja tarkasti, että menneiden murheiden muistelusta ei ole mitään hyötyä, ja kuinka usein olenkaan niitä ajatellut, erityisesti öisin kun mikään ulkoinen asia ei kiinnitä huomiotani? Tiedän varmasti, että järkevä ihminen ei olisi kehitellyt kaikkia niitä elämänsuunnitelmia, joita olen päässäni pyöritellyt. En haluaisi ajatella alhaisia etujani ja mielihyväni lähteitä, mutta ne ilmestyvät silti mieleeni ties mistä. Suuri osa elämäni ajatuksista on ollut pelkkää likaa. Valistusoptimistinen käsitys, että ajattelu on tahdonalaista, ei ole aina tosi.

Ajattelun automatismeissa on paljon likaa. Ihminen on ajattelunsa osalta lähestulkoon kokonaan menneisyyttä. Hän ajattelee samaa mitä on ennenkin ajatellut, minuutista, tunnista, päivästä ja vuodesta toiseen, kuolemaansa saakka. Huomattava osa ajattelusta on hyödytöntä aiemman toistoa. Ihminen ei koe sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, koska hän ajattelee: ajattelun verho sulkee hänet todellisuuden ulkopuolelle. Miten usein käykään niin, että juuri kun katselemme kaunista maisemaa tai olemme taidenäyttelyssä, jostain pyrähtää mieleemme häiritsevien ajatusten parvi, joka vie huomiomme kokonaan ja saa meidät unohtamaan kokemuksemme? Ihminen myös tulkitsee nykyisiä tapahtumia entisten ajatustensa valossa ja saattaa näin ymmärtää ne väärin.

Tunteiden lika on passioita. Suuri osa ajatusten liasta johtuu siitä, että olemme passioiden vallassa. Esimerkiksi kyllästyminen johtaa rauhattomiin ajatuksiin ja sitä kautta epätoivoisiin, tempoileviin yrityksiin surkean tilanteemme kohentamiseksi. Himon kynsiin joutunut ihminen ajattelee asioita, jotka vievät häneltä yöunet ja häiritsevät hänen omaatuntoaan. Ajatukset ovat myllerryksen tilassa ja säntäilevät sinne tänne passioiden piiskaamina.

Sanaan 'passio' tiivistyy olennainen: ihminen on passiivinen, hän ei voi mitään, tunne vie hänet mennessään. Arvostelukyky sumenee, puolueettomuus saa väistyä. Passio on himoa tai kärsimystä, joskus kumpaakin. Esimerkiksi vihastuminen on passio. Seneca määritteli sen kostonhimoksi, joka juontuu siitä, että ihminen uskoo joutuneensa vääryyden uhriksi. Joku tulee ja herjaa – ja olen heti raivon vallassa.

Passiot johtuvat haluista. Jos haluan jotain kovasti eikä niin tapahdu, tunnen raivoa tai pettymystä. Pelko on passio, joka aiheutuu siitä, että pidän mahdollisena jonkin haluamani asian menetystä. Epätoivo johtuu uskomuksesta, että jokin vahvasti haluamani asiaintila ei tule toteutumaan. Kateus taas johtuu menestymisen halusta ja siihen liittyvästä käsityksestä, että minun pitäisi olla yhtä menestynyt kuin joku toinen.

Ensimmäinen itsestäänselvyys on se, että tuskaa tuottavista passioista on päästävä eroon. On kamalaa tuntea katkeruutta tai kateutta. Myös himo saattaa käydä sietämättömäksi, olipa kyse rahasta tai rakkaudesta.

Toiseksi passioiden seuraukset ovat useimmiten pahoja. Sokrates ei lyönyt orjaansa vaan sanoi: “Löisin sinua, ellen olisi näin vihainen.” Hän ajatteli, että vihan puuskassa tulee tehneeksi asioita, joita asioita tarkemmin tutkittuaan katuu. Jos pitää ojentaa tai rangaista, viisas tekee sen vakaan harkinnan tuloksena, ei passion vallassa.

Kaikki passiot eivät suinkaan ole pahoja. Ellei moraalinen harkinta muuta osoita, luen likaisiksi vain sellaiset passiot, joiden kohteen saavuttaminen edellyttää kohtalon suopeutta. Leibnizin kirjoitusten tutkiminen sai minut vakuuttumaan, että jos passion tyydyttämisedellytykset ovat melko varmoja, se voi olla hyödyllinen. Tutkimustyö on tällaista jatkuvaa hehkua, samoin musiikin kuuntelu ja liikunnalliset harrastukset. Silloin kun ihminen ei enää niihin kykene, hänen passionsakin on jo yleensä sammunut. Monestihan puhutaan esimerkiksi intohimoisista shakin pelaajista, enkä näe syytä arvostella heidän passiotaan. Hyville passioille on ominaista, että ne vievät ihmistä kohti uusia nautintoja ja mielihyvän aiheita ilman menettämiseen ja epäonnistumiseen liittyviä pelkoja.

-----

Ajattelun puhtauden varjelu edellyttää valpasta, arvioivaa suhdetta maailmalta tulevaan puheeseen. Aina ei kannata rynnätä kuulemaan uusimpia puheita, vaan yhtä hyvin voi siivilöidä menneistä puheista sellaisia, jotka erityisesti sopivat omaan luontoon. Silloin valinnanvaraa on suunnattoman paljon, ja olennaiset asiat ovat ehtineet erottautua epäolennaisista. Esimerkiksi menneiden aikojen filosofit johdattavat ajatukseni suuriin asioihin. On todennäköistä, että tuhansien vuosien aikana on jo sanottu sellaista, mikä auttaa tiellä eteenpäin. On myös todennäköistä, että suurin osa uusimmasta puheesta ei sitä tee. Ja ei kannata olla turhan innokas kuulemaan minkäänlaisia puheita, sillä oman luonnon mukaiset ajatukset kehittyvät ja kypsyvät usein parhaiten hiljaisuudessa.

Olisi totuteltava siihen, ettei tapahdu mitään erityistä. Täytyy keskittyä asioihin, jotka tapahtuvat nyt tässä välittömässä läheisyydessä. Mutta kovin helposti kyllästyn tai tulen levottomaksi ja lähden maailmalle saadakseni ajatukseni pois omasta tilanteestani. Tässä on vaaransa: maailma voi viedä ajatukseni harhaan. Ihmisen onnettomuudet johtuvat suurelta osin hänen kykenemättömyydestään olla hiljaa kotonaan (Pascal).

Pysy kaukana ihmisjoukoista ja vetäydy itseesi, sanoi Seneca toistuvasti, ja perusteli ohjettaan viittaamalla ihmisten turmelevaan vaikutukseen. He kiihottavat halujamme ja saastuttavat ajatuksemme. Erityisesti on vältettävä valittajia ja avoimen paheellisia ihmisiä. Toisaalta monet filosofit ovat suositelleet ihmisten seuraa ja työntekoa, koska ne auttavat meitä työntämään syrjään ajatusten lian. Esimerkiksi Seneca ehdotti Serenukselle poliittista toimintaa lääkkeeksi kyllästymiseen: ajatukset eivät enää kiertele samoja ikäviä ympyröitään. Hän suositteli kaikenlaista hauskanpitoa, joka häivyttää murheemme, ja joskus on hyvä juopotella reippaasti. Ihmisten seura voi myös auttaa meitä heikentämään ajattelumme automatismeja. Muut voivat avata uusia näkökulmia, rohkaista ja kannustaa. Ei ehkä ole välttämätöntä jäädä pakkotoiston vietäväksi.

Ajatusten puhtautta ei saavuteta niin kauan kuin olemme passioiden vallassa. Ensimmäinen askel passioiden häiritsevästä vaikutuksesta vapautumiseen on luottaa lujasti siihen, että jokaista passiota vastaa jokin parannuskeino tai vähintään lohduttava näkökulma. Filosofia on erikoistunut passioiden hoitamiseen, ja sen historiasta löydämme kaiken tarvittavan.

Monilta passioilta olen onnekseni välttynyt, mutta toisinaan viha valtaa mieleni. Olen joutunut kehittämään harjoitussuunnitelmia tämän passion varalta.

Jos opin kestämään tälle päivälle sattuvat koettelemukseni vihastumatta, en ehkä ole niin altis vihalle tulevaisuudessa. Jokainen päivä tarjoaa kehittymismahdollisuuksia, jos vain tarttuu niihin. Sokrateen vaimo kuulemma tarjosi tälle hyvää harjoitusta koettelemusten sietämisessä.

Sokrateelta olisi voinut kysyä, eikö vaimon välttely olisi ollut helpompaa. Eräässä kirjeessään Luciliukselle Seneca kehui sietävänsä hyvin erilaisia kaupungin hälyääniä; mutta kirjeen lopussa hän kertoi kuitenkin lähtevänsä maalle, koska ei enää nähnyt syytä harjoittaa kestävyyttään. Minäkään en aseta itseäni alttiiksi turhille vaaroille ja kärsimyksille. Mutta joskus hyöty tai velvollisuudentunto pakottaa tilanteisiin, joissa vihaa saattaa ilmetä.

Ensinnäkin sanon itselleni näin: Jos olet päättänyt lähteä maailmalle, mieti jo etukäteen, millaisille koettelemuksille olet altistamassa itsesi. Kun koettelemus sitten alkaa, se on jotain normaalia, odotettavissa olevaa. Tämä on olennainen stoalainen harjoitus, joka ehkäisee shokkivaikutuksen ja sitä seuraavan äkillisen passion. Kun olet ihmisten seurassa, tapaat ahneita, pikkumaisia ja rehenteleviä yksilöitä. Joudut tekemisiin katkerien ja kostonhimoisten kanssa. Sinun on kohdattava typeryyttä ja avuttomuutta. Jotkut ovat päällekäyviä, toiset niljakkaita. Jotkut valehtelevat, toiset käyttävät hyväkseen. Täällä metelöidään, tuolla suunnitellaan ryöstöä. Kaikkialla ajatellaan vain omia pieniä kuvioita ja nähdään koko maailmankaikkeus ainoastaan omien etujen kannalta. Schopenhauerin astrologiaesimerkki on paljastava: mitä tulisi ajatella ihmiskunnasta, joka suhteuttaa jopa tähdet ja planeetat omiin lemmenpulmiinsa?

Toiseksi sanon itselleni, että ihmisten paheellisuus johtuu heidän ymmärryksensä puutteellisuudesta. He elävät ymmärryksensä varassa eivätkä pääse sen yläpuolelle. Heidän puutteensa ovat kuin luonnonvoimia. Schopenhauerin mukaan ihmisten kanssa elämistä onkin hyvä harjoitella elottomien kappaleiden kanssa. Ihmisten tavoin ne toimivat kuten toimivat luonnon välttämättömyydestä, eikä niiltä voi odottaa mitään parempaa. Eikö jo Diogenes harjoitellut kerjäämistä patsaan kanssa ja vastannut ihmettelijälle: ”Harjoittelen ilman jäämistä.”

Kolmanneksi painotan itselleni armeliaisuutta. Armeliaisuus merkitsee sormien läpi katsomista: painetaan villaisella, pidättäydytään vastatoimista. Pitää nähdä, että toinen toimii luontonsa välttämättömyydestä, eikä vihastumisesta seuraa mitään hyvää. Näen kyllä, että jos väärintekijää ei näpäytetä, hän hyppii jatkuvasti silmille kuin koira, aiemmista voitoistaan rohkaistuneena, entistä röyhkeämpänä. Silloin hänellä on varaa päästää huikenteleva ja piittaamaton luontonsa valloilleen. Mutta viha ei silti ole hyväksi, se on pahe.

Joskus olen pelännyt jonkin kiihkeästi hellimäni asian menettämistä. Tällaisessakin tapauksessa pitää ajatella tulevia koettelemuksiaan jo ennalta. Yllättävät katastrofit suistavat mielemme raiteiltaan, ja ennakkovalmistautuminen eliminoi yllätyksen. Samalla on toistettava itselleen, että kaikissa menetyksissä on myös hyvät puolensa. Ei ole niin kamalia olosuhteita, ettei niihin voisi tottua, ja jokaisessa tilanteessa on mahdollista löytää ilon ja mielihyvän aiheita. Joskus on vaikea sanoa, olisiko jokin menetys paha asia ollenkaan, kun sitä tarkastelee kaikista näkökulmista: yleensä me vain keskitämme kaiken huomiomme yhteen rajattuun asiaan, jolloin sen merkitys kasvaa ylettömän suureksi. Schopenhauerin analogiassa yksi pieni kipeä kohta ruumissamme saa meidät jättämään tietoisuutemme ulkopuolelle, että olemme muuten terveitä. Joka tapauksessa katastrofi on katastrofi vain jos me sitä sellaisena pidämme, ja luja mieli auttaa vaikeiden aikojen yli. Kun puhuu itselleen tällä tavoin, saattaa käydä jopa niin, että alkaa hiljakseen toivoa niin sanottua katastrofia, jotta pääsisi kokeilemaan mielensä lujuutta ja arvioimaan harjoitustensa tehokkuutta. Tulkoon vaikka tulva ja vieköön kotini, kyllä se kestetään! Ehkä Fortunalle on välillä hyvä uhitella mielessään ja kerätä tällä tavoin rohkeutta; mutta ulkoisesti kannattaa edelleen toimia siten, että riskit eivät toteudu.

Stoalaiset hankkiutuivat harjoitusmielessä tilanteisiin, jotka näyttävät alun perin ikäviltä. Esimerkiksi Seneca kertoo usein varautuvansa köyhiin aikoihin elämällä vaatimattomin eväin. Kyynikot elivät köyhästi aina, koska katsoivat olevansa tällä tavoin paremmin suojassa hyvän onnen aikaansaamilta mielihyvän tunteilta ja niitä seuraavilta menetyksen peloilta. Kyynikkojen linja on liian jyrkkä. Miksi kieltää itseltään kaikki sivilisaation nautinnot? Huonoihin olosuhteisiin pitää varautua, mutta niitä ei kannata ehdoin tahdoin toteuttaa.

Aina ei ole mahdollista ennakoida kaikkia yksittäisiä menetyksiään. Siksi on äärimmäisen tärkeää sisäistää yleinen stoalaisten ja kyynikkofilosofien periaate, jonka mukaan ihminen on tahtoen tai tahtomattaan Fortunan vaikutuspiirissä. Kortti tuo ja kortti vie. Kaikki hyvä mitä olemme osaksemme saaneet, on käsitettävä lainaksi Fortunalta. Jos lainattu asia sitten otetaan pois, ei pidä ryhtyä vaikeroimaan ja kiroamaan kohtaloaan.

Passiot merkitsevät aivan yleisesti, että suhtaudun liian vakavasti siihen, mitä maailmassa milloinkin tapahtuu. En kykene mietiskelemään onnen vaihteluita kiihkottomasti. Fortunalla on minusta pitävä ote, ja hänen mielivaltansa tuhoaa minut.

Jos ihmistä ja maailmaa yhdistävä halu on liian jäykkä, se kampeaa ihmisen nurin silloin kun maailma muuttaa kulkusuuntaansa ja pettää hänet. Joustamaton ihminen on Fortunan leikkikalu. Meidän on oltava valmiita muuttamaan suunnitelmiamme ja asettamaan toivomme uusiin asioihin, jos alkuperäiset tavoitteemme eivät toteudu.

Passioiden vastakohta on mielenrauha. Esimerkiksi armeliaan mieli on rauhallisempi kuin kostonhimoisen. Mielenrauhasta nauttiva katselee maailmaa tyynesti. Jalo, rauhasta nauttiva ihminen on leikkautunut irti maailmasta (Eckhart). Ihminen on haluava olento, ja tuskin hän koskaan täydellistä rauhaa saavuttaa. Mutta aste-erot voivat olla huimia.